Valtaosa yrityksistä ei ole kovin kiinnostuneita yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tarjoamista tutkinnoista sinänsä. Ne ovat kiinnostuneita osaamisesta.
Moni oppilaitos kuitenkin yhä vain tarjoaa liike-elämälle tutkintoja.
Tässä ilmenee tuotantolähtöisen ja markkinalähtöisen toiminnanohjauksen perustavanlaatuinen ero. Sen ymmärtäminen on tärkeää, jos oppilaitos haluaa menestyä kyvykkyyksien kehittäjänä.
Oppilaitosten toiminnanohjauksessa voi nähdä kaksi perusotetta:
Tuotantolähtöinen: Oppilaitos tarjoaa tutkintoja. Sen koko koneisto tuottaa suoritteita, joita tarvitaan tutkinnon kasaan saamiseksi. Aineopettajat tuottavat oman aineensa suoritteita. Kokonaisuus on vakaa, mutta uusiutuu hyvin hitaasti. Tutkinnon rakennetta ei juuri kyseenalaisteta, tai vaikka kyseenalaistetaankin, niin uusiutuminen tapahtuu kankeiden muutosproseduurien kautta. Pyritään tasalaatuisuuteen, jossa keskeisintä on ylläpitää olemassaolevien oppiaineiden vaatimustaso sekä tuottaa tämän tason täyttäviä “tutkinnon suorittaneita” tietty määrä vuodessa.
Markkinalähtöinen: Oppilaitos on virittynyt kuulemaan, mitä osaamista yritysmaailma kaipaa. Se paketoi näitä osaamisalueita nykyisiin tutkintoihinsa ja kehittää niiden pohjalta myös uusia tutkintoja. Oppilaitoksen johto käyttää vapautta määritellä tietyn tutkinnon sisältö, ja säännöllisesti uusii tuota sisältöä ympäristöstä tulevien signaalien mukaan, vaikka tutkintonimike pysyisikin vuosikausia samana. Keskeistä on tuoda haluttuja ihmisiä työelämän käyttöön.
Perusotteella on ratkaiseva merkitys oppilaitoksen muutoskykyyn ja ajanmukaisuuteen. Ja muutospaineita riittää.
Paine koulutuksen sisältöjen muutokseen tulee sekä työelämästä että opiskelijoilta. Yritykset haluavat asiakaspalvelukykyisiä, sosiaalisesti virkeitä, ryhmätaitoisia, kielitaitoisia ja reippaalla asenteella varustettuja nuoria töihin. Se kiinnostaa myös opiskelijoita.
Nämä avaintaidot koetaan tuotantolähtöisissä oppilaitoksissa kuitenkin oheistaidoiksi, ei ydintaidoiksi. Niihin ei tuotantolähtöisessä ajattelussa panosteta, koska signaalit oppilaitoksen ulkopuolelta eivät muutu toiminnaksi.
Menestyvän oppilaitoksen toiminnanohjaus sisältää systematiikan, jolla se lukee työelämän signaaleja ja reagoi niihin. Toiminnanohajuksessa ei siis ole kyse vain sisäisestä tehokkuudesta, vaan toimintamallista, jossa kehittäminen nopeasti seuraa ulkomaailman tapahtumia.
Jätä kommentti